sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kuluneen viikon urheilut

Tällä viikolla tulikin urheiltua kunnolla ja hyötyliikuntaakin mahtui mukaan olosuhteiden pakosta eli auton hajottua...

Ma: pumppi 1 h, perusjumppa 1 h, venyttely 45 min.
Ti: hyötyliikuntaa (kävely) 30 min.
Ke: pumppi 2 h, steppi 45 min., balletone 1 h
To: crossing 30 min., keskivartalotreeni 45 min.
Pe: balletone 1 h, pumppi 1h
La: lihaskuntojumppa 1 h, crossing 1 h, työmatkakävely 30 min.
Su: työmatkakävely 1 h, venyttely 30 min.

Yhteensä: aerobista 5 h 25 min., lihaskuntoa 5 h 45 min., kevyttä liikuntaa ja kehonhuoltoa 2 h 45 min., hyötyliikuntaa 2 h. Koko liikunnan määrä n. 16 h. Kaikki mainittu liikunta siis ohjattua ryhmäliikuntaa hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Osalla (lihaskunto)tunneista tosin tein jotkut sarjat vain osittain keskittyen enemmän muiden ohjaamiseen, mutta kompensaationa lisäsin hieman painoja (pumpin) jalka- ja käsiliikkeisiin. Tavoitteet, joita kirjoittelin aikaisemmin tänne blogiin, yllättäen motivoivat erittäin paljon liikkumaan kovemmalla teholla ja myös aerobisen treenin lisäys tuntuu nyt jo olossa lisääntyneenä jaksamisena ja pirteytenä! Nyt viikon päätteeksi olo on tosin aika väsynyt, mutta se johtunee lyhyistä yöunista ja töistä enemmän kuin liikkumisesta. Olin myös huomaavinani tunneilla, että asiakkaatkin tekivät kovempaa, kun itse ohjaajana yritin tehdä kovempaa. Aikaisemmin luotin enemmän siihen, että asiakkaat kyllä tekevät parhaansa kun ohjaaja vähän kannustaa ja tekee mukana, mutta niin se vaan on, että ohjaajan esimerkki (jolla tarkoitan tässä kunnon hikoilua ja hengästymistä ja kovempaa vääntämistä) saa asiakkaat lisäämään treenitehoaan  enemmän, kuin pelkkä  liikkeiden näyttäminen ja sanallinen kannustaminen. Raskasta se kyllä on, eikä joka tunnilla jaksa tehdä täysillä mukana, jos on esim. syöminen jäänyt vähemmälle tuntien välillä. Mutta on kyllä mahtavaa treenata aina, kun asiakkaatkin pistävät parastaan eivätkä vain heiluttele turhanpäiten pieniä painoja, kuten joskus näkee ;). Siitä saa ohjaajakin lisää virtaa ja motivaatiota!

Siitä tulikin mieleen virtuaalijumpat, sellaiset siis jotka tehdään jumppasalissa, mutta ohjaaja ei ole paikalla vaan heijastuu screeniltä. Oletko ollut virtuaalijumpassa ja millainen kokemus se oli verrattuna ohjaajan paikalla olemiseen? Mikä merkitys ohjaajalla on sinulle jumppatunnilla? Jos itse toimit ohjaajana, mikä auttaa jaksamaan ja motivoi ohjaamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti