Kritiikin ilmapiiri

Kiireet alkoivatkin sitten heti, kun pääsin huokailemasta miten ihanan rauhallisesti syksy on lähtenyt käyntiin. Viime viikot ovat olleet aikamoista kahden työpaikan välillä lentämistä ja stressiäkin on ollut vaihtelevasti niiden vaatimuksiin vastatessa. Perhe on jäänyt liian vähälle huomiolle ja koti huonolle pidolle. Näppylöitä on noussut ihoon ja ohjaamaanhan on tietysti mentävä, vaikka olisi naama näppylöillä. Tosin asiakkaat niitä tuskin huomaavat keskittyessään omien heikkouksiensa, turvotustensa ja näppylöidensä tuskailuun. Ihmettelin mielessäni tässä eräälläkin tunnilla, miten tunnelma salissa oli kriittisyydestä tukahduttava, ja ensin tietysti mietin, että mitä nyt tein tai sanoin väärin. Sitten ymmärsin, että tunnelma on tiheänään asiakkaiden ITSEkritiikkiä: peilistä näkyy oma harmaa ja hymytön naama ja vartalon muhkurat kireissä jumppavaatteissa. Sateinen, betoninharmaa sää ei tietysti sekään paranna mielialaa. Ystävän henkinen tsemppaaminen alakulon iskiessä on yleensä helppoa, mutta jumppasalillisen töiden, elämän ja syksyisen sään väsyttämien naisten piristäminen on melko haastavaa ja tekee ohjaamisesta raskasta. Aina toivon, että asiakkaat saisivat iloa ja nautintoa ja virkeyttä liikunnasta, mutta harmittavaa on, ettei se läheskään joka kerta välity ohjaajalle tunnin aikana. Ohjaaja näkee vain ne totiset ilmeet ja itsensä kurittamista odottavat asiakkaat ja voi vain toivoa, että pukuhuoneessa tai viimeistään kotona treenin jälkeen on rentoutunutta ja virkeää, henkisesti paremmin voivaa porukkaa.

Allaolevalla kappaleella olen yrittänyt viestittää asiakkaille, että he ovat kauniita ja ihania sellaisenaan eivätkä antaisi kenenkään lannistaa itseään. Itsekin ohjaajana, työelämässä ja muualla saan tästä hyvän tsemppifiiliksen päälle!

Iloa ja hyvää virettä syksyyn!

Ohjaaja ei ole viihdyttäjä

Fit-lehdessä 3/2011 Suomen luultavasti näkyvin fitness-persoona, vuosikymmeniä alalla ohjaajana ja kouluttajana toiminut Tiina Ranin kritisoi otsikon mukaisesti nykyistä jumppakulttuuria. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että ohjaajan tehtävä ei ole viihdyttää asiakkaita ja on hyvä, että joku uskaltaa sanoa sen ääneen. Itsekin uusia jumppaohjelmia suunnitellessa tuskailen usein, miten saisin liikkeistä ja jumppatunneista tehtyä elämyksellisen kokonaisuuden asiakkaille. Asiakkaat eivät nimittäin aina tunnu hakevan tunneilta pelkästään hyvää oloa ja parempaa kuntoa, vaan juurikin viihteellistä elämystä. Varsinkin zumban tultua pelkäsin, ettei tavallinen jumppa enää riitä asiakkaille. Onneksi näyttää kuitenkin siltä, että perinteistä, tehokasta ja monipuolista aerobista kestävyyttä ja lihaskuntoa kohottavaa jumppaa tarvitaan. Eikä senkään tarvitse olla tylsää. Mutta palatakseni takaisin asiakkaiden viihdyttämiseen: joskus olen miettinyt etukäteen, mitä hauskaa sanoisin tunnilla asiakkaille tunnelman keventämiseksi ja viihtyvyyden lisäämiseksi. Saatuani joko väsyneet naurahdukset vitseilleni tai jopa vain jäätävän hiljaisuuden, olen päättänyt etten enää yritä väkisin naurattaa ja viihdyttää asiakkaita, koska selvästikään asiakkaat eivät ole tulleet minun vitsieni takia tunneille :). Huumoria voi olla ilman väkinäisiä vitsejäkin ja hauskinta on yleensä spontaani vitsailu. Vitsailua tärkeämpää on kuitenkin yleinen hyvä ja motivoiva ilmapiiri.

Uusimmassa K&F-lehdessä 2/2011 taas oli juttu eräästä uudesta kuntokeskusketjusta, jossa on virtuaalijumppia tarjolla. Virtuaalisuuteen liittyy mielestäni jonkinlainen vuorovaikutteisuus. Lehdessä kuitenkin kerrottiin, että tunti on etukäteen videoitu. Edelliseen viihdyttämisasiaan liittyen tulikin mieleen, että jaksavatko asiakkaat katsella samaa videota kuinka monta kertaa jumpatessaan. Se ei ainakaan kuulosta kovinkaan viihdyttävältä. Lisäksi tuli mieleen liikunnan turvallisuus. Ohjaajan yksi tehtävä on valvoa, että asiakkaat tekevät liikkeet oikein eivätkä vahingoita itseään liikkeitä tehdessään. Miten tämä on otettu huomioon videotunneilla? Entä jos sattuu tapaturma, asiakkaan nilkka nyrjähtää tai tulee huono olo? Muut asiakkaatko antavat ensiapua? Ja vielä tunnin tehokkuus, riittääkö videon välityksellä annettu kannustus auttamaan asiakkaat parhaimpaan suoritukseensa? 

Liikuntatyöläisen työpäivä

Eilinen työpäivä jumppaohjaajana: aamupäivällä lapsen mentyä päiväkotiin tein tunnin hiihtolenkin, mikä tavallaan on sekä työ- että vapaa-aikaa; paremmassa kunnossa jaksaa antaa enemmän itsestään ohjaustunneilla. Lounaan jälkeen tein toimistotöitä kotona tietokoneen äärellä, laskutusta ja kirjanpitoa. 

 

Päivällä kävin läpi uuden jumppaohjelman liikkeitä, että jumppa menisi sujuvasti illalla. Ennen tunneille lähtöä yritin nukkua pienet päiväunet, koska edellisenä iltana nukkumaanmeno oli taas virahtanut liian myöhäiseksi... Ajatukset pysyvät virkeämpinä päiväunien jälkeen ja jaksaa paremmin jumpata. Kasvuhormonin eritys myös lisääntyy päiväunilla, mikä auttaa naisilla lihasvoiman kehittymiseen. Ruoan ja nopean kahvikupposen jälkeen lähdin ohjaamaan, 2 tuntia pumppia ja perusjumppaa. Hyvät tunnit olikin, mahtava treenifiilis motivoituneiden asiakkaiden ansiosta ja hauskaakin oli! 

 

Illan päätteeksi kotona syömistä, suihku ja pientä kehonhuoltoa venyttelyn muodossa. Jumppaamisesta piristyneenä ei aikaisemmasta nukkumaanmenosta taaskaan tullut mitään, mutta liikunnan tuoma lisävirta auttaa jaksamaan vähemmilläkin unilla ja olo on virkeä vielä seuraavanakin päivänä!

Bosukuva lainattu täältä.

Kuluneen viikon urheilut

Tällä viikolla tulikin urheiltua kunnolla ja hyötyliikuntaakin mahtui mukaan olosuhteiden pakosta eli auton hajottua...

Ma: pumppi 1 h, perusjumppa 1 h, venyttely 45 min.

Ti: hyötyliikuntaa (kävely) 30 min.

Ke: pumppi 2 h, steppi 45 min., balletone 1 h

To: crossing 30 min., keskivartalotreeni 45 min.

Pe: balletone 1 h, pumppi 1h

La: lihaskuntojumppa 1 h, crossing 1 h, työmatkakävely 30 min.

Su: työmatkakävely 1 h, venyttely 30 min.

Yhteensä: aerobista 5 h 25 min., lihaskuntoa 5 h 45 min., kevyttä liikuntaa ja kehonhuoltoa 2 h 45 min., hyötyliikuntaa 2 h. Koko liikunnan määrä n. 16 h. Kaikki mainittu liikunta siis ohjattua ryhmäliikuntaa hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Osalla (lihaskunto)tunneista tosin tein jotkut sarjat vain osittain keskittyen enemmän muiden ohjaamiseen, mutta kompensaationa lisäsin hieman painoja (pumpin) jalka- ja käsiliikkeisiin. Tavoitteet, joita kirjoittelin aikaisemmin tänne blogiin, yllättäen motivoivat erittäin paljon liikkumaan kovemmalla teholla ja myös aerobisen treenin lisäys tuntuu nyt jo olossa lisääntyneenä jaksamisena ja pirteytenä! Nyt viikon päätteeksi olo on tosin aika väsynyt, mutta se johtunee lyhyistä yöunista ja töistä enemmän kuin liikkumisesta. Olin myös huomaavinani tunneilla, että asiakkaatkin tekivät kovempaa, kun itse ohjaajana yritin tehdä kovempaa. Aikaisemmin luotin enemmän siihen, että asiakkaat kyllä tekevät parhaansa kun ohjaaja vähän kannustaa ja tekee mukana, mutta niin se vaan on, että ohjaajan esimerkki (jolla tarkoitan tässä kunnon hikoilua ja hengästymistä ja kovempaa vääntämistä) saa asiakkaat lisäämään treenitehoaan  enemmän, kuin pelkkä  liikkeiden näyttäminen ja sanallinen kannustaminen. Raskasta se kyllä on, eikä joka tunnilla jaksa tehdä täysillä mukana, jos on esim. syöminen jäänyt vähemmälle tuntien välillä. Mutta on kyllä mahtavaa treenata aina, kun asiakkaatkin pistävät parastaan eivätkä vain heiluttele turhanpäiten pieniä painoja, kuten joskus näkee ;). Siitä saa ohjaajakin lisää virtaa ja motivaatiota!

Siitä tulikin mieleen virtuaalijumpat, sellaiset siis jotka tehdään jumppasalissa, mutta ohjaaja ei ole paikalla vaan heijastuu screeniltä. Oletko ollut virtuaalijumpassa ja millainen kokemus se oli verrattuna ohjaajan paikalla olemiseen? Mikä merkitys ohjaajalla on sinulle jumppatunnilla? Jos itse toimit ohjaajana, mikä auttaa jaksamaan ja motivoi ohjaamaan?

Sunnuntai-illan jumppaa

Töiden jälkeen väsyneenä olisi paras lähteä ulkoilmaan reippailemaan ja virkistymään. Päiväunien jälkeen PMS-oireisena olo ei kuitenkaan ollut kovin energinen ja vielä kun lapsi kieltäytyi lähtemästä ulos, en jaksanut alkaa maanittelemaan sen enempää vaan pysyimme illan kotona. Sen verran aktivoiduin, että levitin jumppamaton lattialle ja jumpattiin pojan kanssa hirmuiset 15 min. Sai siitä sentään paremman mielen itselle, kun näki miten poika riemuitsi liikkumisesta, pomppimisesta ja kuperkeikkojen tekemisestä. Tarkoituksenani oli jumppailla samalla vähän itsekin, mutta eihän siitä mitään tullut kun alkoi autoja ja dinosauruksia tunkea syliin ja lennokkeja lennellä pojan kyllästyttyä jumppaamiseen... Nooh kotijumppa onkin vaan hätätilanteita varten, kun ei muuten millään ehdi tai olosuhteiden takia pääse kuntosalille oikeasti treenaamaan. Harvoin tulee kotona jumpattua, lähinnä vain uusia jumppatunteja harjoitellessa ja suunnitellessa kokeilee vähän liikkeitä ja liikesarjoja. Käteväähän se olisi, jos kotona pystyisi treenaamaan, mutta ei sitä samalla tavalla tehoja saa irti kuin salilla. Huomenna pääsee onneksi taas omiin jumppiin jumppailemaan! Kyllä se vaan niin on, että asiakkaatkin yrittää tehdä kovempaa, jos ohjaaja tekee täysillä. Usein kyllä huomio menee enemmän ohjaamiseen kuin treenaamiseen ja oma "treeni" jää vaillinaiseksi, mutta asiakkaathan ne siellä jumppasalissa on pääosassa eikä ohjaaja.