Sunnuntai-illan jumppaa

Töiden jälkeen väsyneenä olisi paras lähteä ulkoilmaan reippailemaan ja virkistymään. Päiväunien jälkeen PMS-oireisena olo ei kuitenkaan ollut kovin energinen ja vielä kun lapsi kieltäytyi lähtemästä ulos, en jaksanut alkaa maanittelemaan sen enempää vaan pysyimme illan kotona. Sen verran aktivoiduin, että levitin jumppamaton lattialle ja jumpattiin pojan kanssa hirmuiset 15 min. Sai siitä sentään paremman mielen itselle, kun näki miten poika riemuitsi liikkumisesta, pomppimisesta ja kuperkeikkojen tekemisestä. Tarkoituksenani oli jumppailla samalla vähän itsekin, mutta eihän siitä mitään tullut kun alkoi autoja ja dinosauruksia tunkea syliin ja lennokkeja lennellä pojan kyllästyttyä jumppaamiseen... Nooh kotijumppa onkin vaan hätätilanteita varten, kun ei muuten millään ehdi tai olosuhteiden takia pääse kuntosalille oikeasti treenaamaan. Harvoin tulee kotona jumpattua, lähinnä vain uusia jumppatunteja harjoitellessa ja suunnitellessa kokeilee vähän liikkeitä ja liikesarjoja. Käteväähän se olisi, jos kotona pystyisi treenaamaan, mutta ei sitä samalla tavalla tehoja saa irti kuin salilla. Huomenna pääsee onneksi taas omiin jumppiin jumppailemaan! Kyllä se vaan niin on, että asiakkaatkin yrittää tehdä kovempaa, jos ohjaaja tekee täysillä. Usein kyllä huomio menee enemmän ohjaamiseen kuin treenaamiseen ja oma "treeni" jää vaillinaiseksi, mutta asiakkaathan ne siellä jumppasalissa on pääosassa eikä ohjaaja.